Elämä keliaakikkona ei aina ole kivaa. Eihän elämä muutenkaan aina ole kivaa, mutta keliakia tuo omia rajoituksia elämään ja helpommin pärjää asenteella, jonka myötä vähäänkin tulee olla tyytyväinen. Ei saa haitata, vaikka ravintolassa onkin vain yksi gluteeniton vaihtoehto ja pitäisi olla ok, että kaikki ruokaongelmaiset ympätään yhteen ja valmistetaan yksi gluteeniton, laktoositon, maidoton ja sokeriton ja hyvin usein myös mauton vaihtoehto.
Kaupat, jotka myyvät tuoretta gluteenitonta leipää tyytyvät tilaamaan samaa leipää viikosta toiseen ja sitten me keliaakikot syömme sitä samaa viikosta toisen ja vieressä notkuvat monipuoliset ja runsaat valikoimat gluteenin kera. Kaupalle tämä on varmasti helppo ratkaisu, mutta meille, jotka ostamme leipiä ja syömme niitä, se on äärimmäisen tylsää ja yksitoikkoista. En siis saa koskaan nauttia runsaan valikoiman tuomista iloista ja ylipäätänsä valita mitä tällä viikolla haluaisin.
En vain pääse sen yli, että näin lyhyellä lomallani Roomaan toisenlaisen vaihtoehdon. Eräässä ravintolassa, jossa ruokalista oli myös gluteeniton, istui italialainen keliaakikko, joka ei tyytynyt siihen yhteen vaihtoehtoon. Höristin korviani kun hän sanoi ’senza glutine’ ja seurasin ihastuneena keskustelua, jota en edes ymmärtänyt. Tarjoilija selvitti miehelle kaikki mahdolliset gluteenittomat vaihtoehdot huolellisesti ennen kuin mies teki valintansa ja sama tapahtui myös jälkiruokien kanssa. Näin siis keliaakikon, joka ei tyytynyt yhteen vaihtoehtoon vaan halusi valita kokonaiselta listalta mieluisimman annoksen.
Täällä missä minä asun saa tuoretta leipää pari kertaa viikossa ja hankkiessani gluteenittomia tuotteita joudun varmasti käymään ainakin kahdessa, jos en kolmessa marketissa, ennen kuin saan ostettua mitä tarvitsen. Uskaltaisinko minäkin keliaakikkona joskus vaatia vaihtelua tarjontaan, kohtuullisia hintoja ja laadukkaita tuotteita. Taidan tarvita italialaista elämänasennetta.
IN ENGLISH:
Being a person with celiac disease isn’t always fun. Life on the whole isn’t always fun but celiac disease brings limitations to life and often it is just easier to live if you are happy with the little you get. It shouldn’t be a problem that there is only one gluten free option on the menu in a restaurant and you should also be ok with the fact that sometimes meals are prepared with the attitude that one dish suits all the food allergies so there is one gluten free, lactose free, milk free and sugar free dish that is very often also free of taste.
Shops which sell fresh gluten free bread keep on buying the same breads every week and never change their selection even if there are other brands available. An then we, the people with celiac disease, eat the same brand week after week and this gets a bit annoying when choosing the same bread again and again you see nearby shelves full of all kinds of breads with gluten but you never experience the joy of selection.
I just can’t get over the fact that on my short weekend break to Rome
I listened carefully when I heard the words ‘senza glutine’ and followed the conversation with delight not understanding a word. The waiter explained this customer all the possible gluten free options on the menu before the customer chose what he wanted and the same happened with desserts. I witnessed a moment in which a person with celiac disease wasn’t happy with just one option but wanted to choose whatever he wanted from the whole menu.
It is possible to get fresh gluten free bread twice a week here where I live (a small town in Finland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti