Hello! It's us again The Black one and and his mate the Colourful one. We're back! Our life has been in turmoil. We have been upset, annoyed and extremely bothered. These people we are living with have been doing crazy things behind our backs.
You don't belive us, two cats? Well, here's the proof.
FIRST they started fussing about the home being neat and tidy the whole time. We found that a bit odd.
THEN they put us into our cage and took us to places that looked like parking lots and there we sat in pouring rain having nothing to do and having no reason to be there. And once we got back home, the home smelled funny.
THEN things started disappearing. A cat is not that bothered if a cup or a shoe goes missing but when the armchairs you are used to scratching suddenly disappear and some other less important things too, you start to wonder what is going on...
AND FINALLY when they close the door behind you and leave you into AN EMPTY ROOM for the whole day, you certainly start to get worried.
And now we know what they have been up to. We have moved to an other home. They call it temporary. We don't know what that means since all we have is right now but the Mistress of this very tiny home keeps talking about another bigger home we'll be getting soon. She has even said something about an outdoor area for the two of us.
But as you can see, we are not that interested. This place is warm, we get food, they have more time for us and we have a brand new very nice toilet. What else do we need?
Talk to you later. We need our power naps...
SUOMEKSI:
Moi! Me taas tässä; Musta ja Kirjava. Meidän elämä on ollut kamalaa, järisyttävää ja pelottavaa. Epäilimme jo, että nämä ihmiset, jotka olemme ottaneet asumaan seuraksemme ovat seonneet, mutta asiat ovat jo vähän selkiytyneet. Ai ettekö usko kahden kissan havaintoja. Lue karmeiden tekojen lista, ja sinäkin uskot.
Karmeiden tekojen lista.
Isäntä ja Emäntä alkoivat siivoamaan vimmatusti. Koska meillä siivotaan vimmatusti? Epäilyksemme heräsivät.
Sitten meidät tungettiin matkahäkkiin, mutta meitä ei viety hoitolaan tuttuun paikkaan vaan ajelimme autolla hetken aikaa ja istuimme sitten jollain parkkipaikalla vesisateessa tosi pitkään. Kun tulimme kotiin, oli ilmassa outo tuoksu.
Tilanne rauhottui hetkeksi, mutta sitten tavaroita alkoi katoamaan. Kissa ei kaipaa kadonnutta lusikkaa tai kenkää, mutta kun nojatuolit, joita olet tottunut raapimaan pitkin yötä katoavat, niin kyllä sitä vähän ihmettelee.
Ja viimein kun sinut suljetaan tyhjään huoneeseen koko päiväksi, niin alkaa jo pelottaa ja kauhistuttaa.
Mutta nyt me tiedämme mistä oli kysymys. Me olemme uudessa kodissa saman Isännän ja Emännän kanssa. He kutsuvat tätä väliaikaiseksi, mutta me emme tiedä mitä se tarkoittaa. Meillä on vain tämä hetki. Emäntä juttelee, että saamme myöhemmin ulkoilualueen ja isomman kodin, mutta täällä on ihan hyvä olla. Meillä on ruokaa, täällä on lämmintä ja Isäntä ja Emäntä huomioivat meitä enemmän. Niin ja meillä on ihan uusi hieno vessa. Siinä on kaikki, mitä kaksi kollia kaipaa... Öitä.
